Vietnamilaiset puhuvat useammin "kananpojasta", mistä Kukko ei juuri pidä. Japanilaisilla on kyse "kukosta", sillä tämä haaveilija ottaa itsensä vakavasti ja pitää imartelusta. Kukko ei kaunistele sanojaan ja esiintyy toisinaan jyrkän hyökkäävästi. Tämä ei sujuisi ilman yhteentörmäyksiä, elleivät uhrit lukisi hänen asennettaan suoruuden ja erikoislaatuisuuden tiliin. Hänen uhrinsa eivät erehdy: Kukko todella sanoo, mitä ajattelee. Mutta tämä suoruus on pikemminkin taipumusta itsekkyyteen. Hän on täysin välinpitämätön muiden haavoittuvuudelle ja katsoo, ettei ole mitään syytä säästellä heitä. Tällainen ominaisuus tietenkin sulkee häneltä tien diplomaatin uralle.